Cerillo

Vuosi on taas vierähtänyt niin nopesti, että sitä ei voisi uskoa todeksi. Kirjoittaminenkin on jäänyt vähemmälle, mutta jos taas ottaisi kynän käteen ja alkaisi kirjoittamaan. Olemme menossa kovaa vauhtia kevättä kohti, onhan jo ensimmäinen karhukin herännyt talviuniltaan. Aurinko paistaa ihanasti taas pitkästä aikaa. Tuntee olonsakin pirteäksi kun saa kasvoilleen ihanan kirkkaan auringonvalon. <3 Nyt pitäisi lähteä valokuvaamaan vielä viimeisiä talvivia päiviä ja tallentaa ne hyvään talteen. Jospa vaikka lähtisi järven jäälle valokuvaamaan ja ottaisi mukaansa pari kuppia kaakaota ja tuoreen pullan.

Ihanaa, kesää kohti mennään! : )))) Aurinkoa on luvattu koko viikoksi. Toivonpahan vain, että kesälläkin on tälläset kelit, kuin nyt. Toivotan siis kaikille loppurutistuksia koulun/opiskelun/töiden puitteissa! : )))

Nykyään yhä nuoremmat ja nuoremmat meikkaavat. Miksi? Kun itse olin 10-vuotias, niin oli todella mahtavaa, jos oli edes kimmeltävää kynsilakkaa tai huulikiiltoa. Vasta 12–13 vuotiaana alkoi ripsiväri- ja luomivärileikit. Aina kaupungilla ollessani näen jonkun 10–12 vuotiaan täysissä meikeissä ja 10 sentin korkokengissä. Miksi LAPSILTA viedään LAPSUUS?

Pienempänä juostiin metsässä kumisaappaiden ja kurahousujen kanssa. Se oli niin hauskaa, hippaa ja sen sellaista. Mutta mitä tämän vuosikymmenen lapset tekeekään, metsät ovat tyhjillään ja kaupungit täysiä kuin kiehuva kattila. Minne tämä maailma onkaan menossa?

Valot sammuivat kello 20.30, maailma on siis pelastettu. No ei nyt ihan, mutta jos jokaisesta Suomen asunnosta on sammutettu valot tunniksi, olemme edistyneet hyvällä tavalla : ) Siis hyvä me!!!

Olen suunnattoman ylpeä itseeni tällä hetkellä. Meille annettiin eilen korvaavia tehtäviä fysiikasta, koska emme halunneet pitää seuraavan päivän tuntia. Eilen heti kotiin päästyäni tein fysiikan korvaavat tehtävät. Niissä kesti yhteensä 75 minuuttia (tehtäviä piti tehdä ainakin 80 minuuttia, kunnes sai luovuttaa). Nyt istun tyytyväisenä tietokoneella, kun minun ei tarvitse huolehtia korvaavista tehtävistä. Olen niin iloinen. Sain kerrankin tehtyä jotain ajoissa : ))))

Iltaisin ennen nukkumaan menoa laitan herätyskelloni päälle. Se kertoo aina, kuinka monta tuntia ja minuuttia on jäljellä. Suuren huokauksen jälkeen hyppään sänkyyni. Kello 6.00 on aamuisin herättävä ja kotoa on lähdettävä 7.00. Ainainen kysymys vierii päähäni “Saanko tänä yönä tarpeeksi nukuttua?”. Koulun aamutunnit menevät yleensä horroksessa ja opettaja katsoo koska rysähdän pulpetille. Lounasaikaan saadessani energiaa jaksan seuraavan tunnit mainosti, mutta viimeinen tunti taas menee horroksen puolelle. Bussimatka kotiinkin on aika pelottavan väsyttävä. Kerran en edes huomannut että pitäisi painaa bussin stop-nappia, mutta onneksi oli toinenkin henkilö, joka oli siinä kohdassa poistumassa. Tämä on ainainen jatkumo alkaen maanantain ensimmäisestä tunnista perjantain viimeiselle tunnille, rasittavaa…

Katsoin noin 11 vuotiaana ohjelmaa sillä silmällä ja järkytyin, kun näin sen taas. En koskaan ollut tajunnut mikä oli homman nimi. Tajusin vain että tv:ssä on 5 hassua miestä, jotka olivat muuttamassa toisten miesten elämää. Tosiaan, vanhempana tajuaa paljon enemmän. En kyllä muistanut että tämä Fab five olisi muistuttanut niin paljon kiljuvia tyttöjä kaupungilla. Ja kyllä vain, ohjelmasta oli varmaan jotain hyötyä: ne jotka ei uskaltaneet osallistua ohjelmaan tai muuten vaan ne kaikki jotka sitä katsoivat, saivat uusia vaatevinkkejä ym. En ymmärtänyt kuitenkaan, että miehillä pitäisi olla 10 pulloa ihonhoitotuotteita ja tavalliset miehet eivät voineet käyttää normaalia hiusshampoota.